Mistä lähteä liikkeelle avovesiuinnisssa?

Moni miettii, mistä avovesiuintia olisi hyvä lähteä rakentamaan.
Minun vastaukseni on yksinkertainen.

Kellunnasta. Kellunnasta ja kellunnasta.

Jos tämä ei toteudu, homma on vähän kuin koittaisi uida kivet taskussa.
Kaikki muu mitä teet ei tuo autuutta sille faktalle, että sulla on edelleen kivet taskussa, mitkä kannattaisi heittää helvettiin sieltä.

Tämän taidon oppiminen tuo keveyttä sun uintiin.
Kellunnan päälle koko muu tekeminen rakentuu.
Se on vielä kaiken lisäksi sivutuote sille, kun hengität. Kun keuhkoissa on ilmaa, silloin kellut.

Daaa Ville! Tottakai uinnissa pitää osata kellua!

Tarkennan nyt: kellunnalla tarkoitan sun kykyä kellua pinnalla rennosti, ilman sellaista hurjaa riehuntaa ja ääretöntä lihastyötä.
Kykyä pysyä veden päällä kehon omien rakenteiden ja hengityksen avulla, ei jatkuvan tekemisen ansiosta.

Mikä on sun määritelmä kellunnalle?

Paikallaan oleva, ihan vaakatasossa oleva kellunta-asento vaatii toistoja ja harjoittelua.
Ajatuksena voisin ehdottaa, että ensin kasvoilla kellunta on jo kelluntaa.
Se on avain täysin vaakatasossa tapahtuvan kellunnan löytämiseen.

Kasvoilla kellunnassa pidä kädet rentona edessä, suoraan hartian jatkona.
Kasvot ovat pohjan suuntaisesti ja pyri rentouttamaan koko olemustasi.
Anna jalkojen olla missä ne ovat – pinnassa, pohjassa tai siinä välissä.

Tee sama selällään.
Korvat veteen, leuka ylös kohti taivasta ja tunnustele, miten kellut, kun tuot keuhkoihin ilmaa ja ulos hengität.
Pidä muu vartalo ihan rentona.

No kiva, mutta Ville. Mä en vaan kellu…

Voi olla, että jos varsinkin jaloissa sun kehon tiheys on korkeampi kuin veden, niin silloin alarajat tahtovat upota paikallaan tehtävissä kellunnoissa.
Lihas ja luut ovat tiheämpiä kuin vesi.
Rasvakudos on vähemmän tiheää, joten se kelluttaa.

Jos jalat vajoavat, taito nojata keuhkoihin korostuu, sillä siellä on sun luontainen kelluke.
Jännittyneenä voi olla, että keuhkoihin otettavan hapen määrä ei riitä tuomaan kellumista.

Pystytkö tuomaan happea sisään niin, että pallea tippuu ja mahan alue laajenee sen sijaan, että nostat hartiat korviin, kun otat isosti happea?

Vatsalihaksilla pidät asennon suorassa.
Voisi kuvitella, että laitat kuvitteellisen hännän koipien väliin, valmistaudut vastaanottamaan kevyen lyönnin mahaan tai laitat tiukoista farkuista nappia kiinni.
Se voi auttaa tässä.

Kasvot pohjan suuntaisesti, nenä kohti pohjaa ja käsillä pieni kurotus eteenpäin.
Voit antaa pientä jalkojen liikettä, jotta jalat nousevat kohti pintaa.
Jalat tulee pitää tällöin suorina – ei poljeta polkupyörää.
Silloin kelluntaan on mahdollisuus.

Rauhallisuutta ja luottoa veteen

Rauhallisuutta ja luottoa veteen, sitä niin moni tahtoo.
Suosittelen aloittamaan rauhallisuudesta.
Etene niin pienin askelin ja tavoin, että pystyt pitämään rauhallisuuden mukana.

Laita pelastusliivit päälle.
Hae niiden kanssa ensin varmuutta, rauhallisuutta ja luottoa.
Aloita harjoittelu niin matalassa vedessä, että tunnet olosi rauhalliseksi.
Kellunnat voi aloittaa käsipohja-syvyisessä vedessä, opetusaltaassa tai kahluualtaassa.

Lopuksi

Kellunta on uinnin kaiken alku ja tärkein taito, mistä aloittaa.
Se on luottamusta veteen, hengitystä ja rentoutta kaiken tekemisen pohjalla.

Ei muuta kuin kellumaan ja Avovesiui!

Uimisen iloa,
Ville